Hmm...LUKEKAAPAS :)

Tuli tälläne fiilis et halus kirjottaa...

Eli olin tänää Apassionatas ft. Lotta ja oli ihan kivaa vaikka ei se show nyt niin hyvä ollu :D Kattelin vaa niit kaikkii prooproo kouluridaajii ja teki niin mieli mennä oikeesti ratsastaa Ponyl, ilman että tulis semmone fiilis et suuttuis sille vaikkei kaikki kokoajan onnistuis. Mulhan on ihan sika lyhyet hermot, jotka ei kyl enää mee niin nopeesti ku ennen, ja kaduttaaki kuinka oon ite ponille välil vähä suuttunu vaikka vikahan se on myös minussa, tai yleensä aina... Pony tekee sen mitä pyydetään, ja jos pyydän väärin tai en kunnolla ni omapahan on vikani, siks oon ny päättäny,
- että alan oikeesti kunnolla keskittyy jokaseen askeleeseen ja jokaiseen pieneenkin puolipidätteeseen ja kulmaan jonka teen.
- En enään marise valmentajalleni, koska hän on AINA oikeassa
- En suutu ponilleni, vaan teen itse tarkemmin ja vaikka vähän jykevimmillä avuilla, mutta en revi yms.
- Otan vastaan huonot päivät enkä ajattele sitä niin negatiivisesti, teen silloin jotain helpompaa ja rennompaa mihin ponikin jaksaa keskittyä, eihän aina voi vääntää koulua ja olettaa että kaikki sujuu täydellisesti.
-Aina tunnin päätteeksi ajattelen vain positiivisiä asioita enkä edes ajattele että ratsastuksessa olisi ollut mitään huonoa, vaan asioita mitä pitää parantaa ja mitä aijommekin parantaa.
- En oleta että valmennuksiin mennään täydellisinä, tai että poni pystyy tekemään heti kaikkia vaativimpia asioita koska olemme valmennuksessa, menemme sinne oppimaan ja ratkaisemaan asioita jotka menevät huonosti, eli kehittymään yhdessä.
- Kaikkea voi parantaa, ja kaikkeen voi pystyä, mutta ennen sitä molempien täytyy olla mukana ja keskittyä, tehdä töitä asioiden eteen, eikä olettaa mitään, vaikka eilen kaikki olisi sujunut täydellisesti ei se tarkota että pääsisit sen helpommalla huomennakaan, kyllä, asiat voivat sujua helpommin, mutta se ei tarkota että voisin jättää joidenkin apujen käyttöä, käytän niitä apuja vaan vähän herkemmin ja vähemmin kuin eilen.

Oon oikeesti viime maanantain jälkeen pohtinu näitä asioita, se päivä meni tosi huonosti ja itelläkin meni hermot, mun pitää alkaa oikeesti keskittyy ja kuuntelee valmentajaa, koska marisen tosi paljon :D Kiitän kyllä valmentajaani että se jaksaa väitellä mun kanssa ja kuunella mun epätoivoista marinaa, oishan se aika kiittää sitäkin edes sillä tavalla että kuuntelisin ja pitäisin suuni supussa.

Huomenna siis ois valmennus jos ei oo yli -15...
 Oon päättäny keskittyy ja antaa kaikkeni joka päivä, koska nyt alkaa olla se hetki et näit kisoiki alkaa tulee, ja ajattelin saada edes pientä menestystä tän poninkaa josta on tullut ihan HELVETIN upea. Oon innolla odottamassa kisakautta, olen valmentautunut ahkerasti, ja tehnyt töitä ton ponin eteen kaikkien marisemisen keskellä, toi poni on vaa kaikkee upeeta, ja mä uskon siihen oikeesti, se on näyttäny sen et se osaa, mutta ois mun aika näyttää se et mäki osaan.

Ja vielä... oon ite oikeesti itteni mielest yks varmimmista ihmisistä joka ratsastaa aina nokka kohti uusia asioita, taistelee viimeseen asti, kiipeää aina takasin selkään ja tekee kaikkensa, mutta välillä oikeesti tuntuu vaa siltä et vois luovuttaa, mut sit kun en luovutakkaan? Lopulta tajuun et kaikki oli sen arvosta...

Kiva jos joku ees jakso lukee tän oli vaa sellane fiilis et haluun kirjottaa jonku romaanin mun asenteen muutoksesta, tätä voisin jatkaa vaik miljoona sivuu, mutta ehkä säästelen teitäkin :)

Vielä tähän loppuun... Ajattelin et ku tulis koht täyteen 30 lukijaa, niin haluisitteks jonku erikoisen postauksen?
- varustepostaus
- kysymyspostaus
- perus videopostaus
- joku edistymis ym postaus
- Postaus minusta, ridahistoriasta
- tai joku ihan erinlainen postaus, kertokaa toki ideoita ja kommentoikaa

HOXHOX! Toivoisin OIKEESTI et joku teistä mahtavista 29 lukiasta voisi kommentoida tai antaa jotain palautetta ois sitte positiivist tai negatiivist :)

Tähän jätän sitten tältä erää :)


love, geba and pony